Kyyneleet nousivat silmiini, kun ojensin gluteenittoman ruoka-apukassin

Kulunut kevät on ollut meidän monen elämässä poikkeuksien poikkeus. Niin myös minun ja meidän muiden Keliakialiitossa työskentelevien arjessa. Maaliskuussa siirryimme etätöihin ja kuten kaikki muutkin, eristäydyimme omiin koteihimme ja jatkoimme työtämme.  


Uudellamaalla rajoitukset olivat vielä tiukemmat, kun alueen rajat suljettiin. Toisten elämään tämä vaikutti enemmän ja toisten vähemmän. Itse jännitin pääseekö uusi perheenjäsenemme, pieni koiranpentu Tampereelta kotiutumaan Uudenmaan rajan yli. Onneksi rajat avattiin ja pikkuruinen Hilla pääsi kotiutumaan. 

 

"Gluteenittoman kouluruoan puute aiheutti kestämättömän tilanteen."

 

Keväällä esiin nousi myös aivan uudet ongelmat. Koulut laitettiin kiinni ja oppilaat etäopetukseen. Kouluista jaettavat annosruoat tai ruokakassit eivät huomioineet gluteenitonta ruokavaliota läheskään kaikissa kunnissa. Gluteenittomissa perheissä tämä saattoi aiheuttaa taloudellisesti kestämättömän tilanteen. Lisäksi moni joutui koronan myötä lomautetuksi tai jopa kokonaan työttömäksi. Ja on hyvä muistaa, että ilman koronaakin on ihmisiä, jotka elävät jatkuvasti toimeentulon äärirajoilla.

 

Keliakialiitto käynnisti toukokuun alussa Gluteeniton ruoka-apu-keräyksen, jonka tuotolla hankitaan gluteenittomia tuotteita ruoka-avun pisteisiin. Saimme monesta suunnasta viestiä siitä, miten suureen tarpeeseen keräys tuli.



 

Kriisi herätti halun auttaa 

Jännityksellä odotimme, kuinka keräys otetaan vastaan. Keräykseen alkoi kilahdella lahjoituksia, pieniä ja vähän isompia. Summalla ei ollut väliä, sillä jokainen euro auttoi auttamaan kanssaihmisiä. On sydäntälämmittävää huomata miten tällainen kriisi herättää meissä halun tehdä hyvää. Jos itsellä on asiat jollakin lailla mallillaan ja kokee, että voi antaa omistaan edes vähän niin miksi sitä ei tekisi. Joskus avuntarvitsijana voi olla myös itse ja toki toivoisi, että silloinkin joku auttaisi. 

 

"Sairautta hoidettava joka tilanteessa."

 

Tässä yhdistävänä tekijänä on tietysti tietoisuus siitä, että gluteeniton ruoka on kallista. Tähän tilanteeseen voi samaistua, jos joutuu itsekin ostamaan samoja tuotteita ja huomaa omassa kauppalaskussa gluteenittomuuden hinnan. Silloin voi paremmin ymmärtää miten se vaikuttaa, jos tulot ovat yllättäen pudonneet aiemmasta ja silti sairaus vaatii jokapäiväistä hoitoa. 

 

Ruoka-avun saajien reaktio syvä kiitollisuus 

Juhannusviikolla aloitettiin gluteenittoman ruoka-avun jakaminen. Tuo hetki oli myös itselleni koskettava ja nosti tunteet pintaan. Olin paikalla Tampereella SPR:n ruoka-apujakelussa ja sain luovuttaa ensimmäisen jaettavan gluteenittoman kassin. Vastaanottajan reaktio oli syvä kiitollisuus. Oli sydäntälämmittävää siirtää se kaikki apu, mitä jokainen lahjoittaja on antanut, kassien muodossa heille, jotka sitä todella tarvitsevat.

 

"Ruoka-apuhanketyö on merkityksellistä."

 

Olen onnellinen saadessani koordinoida gluteenitonta ruoka-apuhanketta. Työ on ollut merkityksellistä, kun tietää, että avun tarvitsijoita on paljon. Meillä Keliakialiitossa on moni työntekijä ollut omalla työpanoksellaan rakentamassa tätä kokonaisuutta.  


Ruoka-avun hakijoina on niin yksin asuvia kuin perheellisiä, nuoria sekä vanhoja ja kaikkia siltä väliltä. Ihmistä, joka apua tarvitsee, ei voi määritellä millään tietyllä perusteella. Tuossa jonossa voisi olla kuka hyvänsä meistä, jos esimerkiksi työttömyys tai sairaus veisi säännölliset tulot. 


 

Keliakiayhdistys tekee tärkeää työtä 

Tämä sama yhteishenki ja yhteenkuuluvuus ovat läsnä myös yhdistyksen toiminnassa. Tietoisuus siitä, että kun menen keliakiayhdistyksen tilaisuuteen, saan tavata vertaisiani ja jakaa omia tai kuulla muiden kokemuksia. Halu osallistua ja vaikuttaa asioihin on myös monelle houkuttimena toimintaan osallistumiseen. Toisaalta ei ole pakko tehdä mitään, jos voimavarat ei juuri silloin riitä mutta kaikille annetaan mahdollisuus tehdä monia mielenkiintoisia asioita. 

 

"On hykerryttävää nähdä ihmisten kohtaamisia."

 

Tämä kaikki tuo sisältöä omaan arkeen, ja siitä saatu voimaannuttava tunne kantaa arjen haasteissa. Vaikka itse katson yhdistysten toimintaa työntekijän roolissa, antaa se myös minulle paljon. On hykerryttävää nähdä ihmisten kohtaamisia ja olla ajoittain myös osallisena niissä. Kunhan syksy koittaa niin jatkamme jälleen, toivottavasti, kohtaamisia. Siihen saakka pidetään yhteyttä puhelimella ja sähköpostilla.

  

Toivotan sinulle oikein ihanaa ja aurinkoista kesää. Elokuussa jatkamme jälleen uudella innolla! 

Muistathan: keräys on edelleen käynnissä, joten voit olla mukana tekemässä hyvää työtä. Kiitos jo etukäteen. 

 




Jutun kirjoittaja Minna Halve on Keliakialiiton sosiaaliturvan ja terveydenhuollon asiantuntija 

 

 

 


Kommentit