Gluteenittomia ruokakokemuksia kolmen viikon matkalta Keski-Euroopasta

Lähdettiin aviomiehen kanssa kolmen viikon retkeilyautoreissulle ensimmäistä kertaa Keski-Eurooppaan keväällä 2022. Matkustimme Finnlinen laivalla Helsingistä Travemündeen. Saksassa pysähdyimme ensin muutamaksi päiväksi pieneen Seppenraden kylään, josta matkamme jatkui alaspäin Mosel-jokea pitkin. Trabent Trarbachin jälkeen ajoimme Belgian läpi Hollantiin, jossa reissasimme rannikkoa pitkin ylöspäin ja sitten taas palasimme Saksan puolelle. Kotiin tulimme laivalla Travemündesta Helsinkiin. Tässä kirjoituksessa on kokemuksia gluteenitonta ruokavaliota noudattavan turistin ruokailuista Saksassa ja Hollannissa. Olin aiemmin matkustanut molemmissa maissa vähän, ja minulla oli muistikuva, ettei minulle sopivaa ruokaa ainakaan ravintoloista kovin helposti saisi. Onnekseni tämä käsitys muuttui tällä matkalla.        

Olen ikäni sairastanut keliakiaa ja opetellut luovimaan ulkomailla gluteenittoman ruoan kanssa ja olen tullut siihen tulokseen, että retkeilyautolla matkustaen ruokien kanssa säätäminen onnistuu parhaiten. Varustan autoon Suomesta lähtiessä pienen varaston gluteenitonta pastaa, leipää, kaurahiutaleita, mysliä, keksejä jne. Tuoretuotteita ostan paikan päältä ja samalla aina tutkin tarkasti kauppojen gluteenittomat valikoimat. On suuri ilo ja hauskuus löytää paikallisia tuotteita.

           

          Keksit matkaeväinä Suomesta, juustot ja persikka-passionhedelmähillo kaupasta. Oli hyvää!

 Finnlinen laivamatkan ruokapakettia varatessa en ollut informoinut etukäteen, että gluteenitonta tarvitaan, koska luotin seisovan pöydän vaihtoehtoihin. Menomatkalla ruokailujen seisovan pöydän gluteenittomuus oli merkitty tarkasti ja eri ruokavaihtoehtoja oli runsaasti. Paluumatkan seisovan pöydän ruoista löytyi hyvin harvasta ruokalajista G-merkintää. Henkilökuntaa ei voinut odottaa olevan koko ajan paikalla vastailemassa kysymyksiin, joten käytin omaa maalaisjärkeäni ruokia valitessa. Suuri osa ruoista oli sopivia, mutta jälkiruoissa oli vähemmän gluteenittomia vaihtoehtoja. Pyynnöstä kuitenkin ystävällinen henkilökunta järjesti upeita jälkiruokia. En sitten tiedä, olisiko etukäteen informointi lisännyt paluumatkallakin G-merkintöjä. Mutta ainakin jokainen ravintolan henkilökunnan univormua käyttävä tunnisti keliakian ja osasi   esim. tarjota voita erillisestä rasiasta, tiskin takaa.

Saksan päässä piipahdimme aluksi hotelli Muttersiepessä Seppenradessa. Saksassa aamiaisen kivijalka on leipä, mutta hotellista löytyi hyvin gluteenittomia vaihtoehtoja, kun olimme siitä etukäteen ilmoittaneet. Ruokailimme ravintolassa ja paikan gluteenittomaksi räätälöity lammasannos oli suussa sulavaa. Parin päivän jälkeen jatkoimme alaspäin Moselin laaksoon pienten kylien leirintäalueilla pysähdellen. Tykkään kovasti kokata retkeilyauton kaasuliedellä kaikessa yksinkertaisuudessaan. Itse tehty retkiruoka paikallisista raaka-aineista maistuu aina hyvältä. Tällä matkalla löysin itselleni uutuutena Schär-merkin Gnoccit. En muista niitä koskaan aiemmin syöneeni ja suolavedessä keitettyinä ne hurmasivat meidät molemmat. Pussi maksoi Saksassa noin kolme euroa ja ostin niitä muutaman kotiinkin tuliaiseksi.

 

 Gluteenitonta ravintolaruokaa Seppenradessa, alkuruoaksi riimihärkää ja pääruoaksi lammasta vihannesten kera

Saksan ruokakaupoissa gluteenittomat vaihtoehdot olivat Suomen tarjontaa huomattavasti suppeammat. Ison marketin gluteeniton ruokahylly saattoi olla vain vaatimaton ”hyllyn pääty”, josta löytyi yhden tuotemerkin leipää, jauhoja, keksejä ja pastaa. Luontaistuotekauppoja tuntui olevan kaikissa kylissä ja niistä saattoi löytyä runsaammin gluteenittomia vaihtoehtoja. Lopputulos kuitenkin oli, että kaikkien kylien ja kaupunkien kaupoista löytyi jotain gluteenitonta ilman mitään suurempaa hämminkiä.

Saksan ravintoloissa oltiin yllättävän tietoisia gluteenittomuuden vaatimuksista. Melkein kaikissa vierailemissamme ravintoloissa tarjoilijat tiesivät mitä on gluteeniton ruoka, ja vaikka suurimmassa osassa niitä ei ollut merkitty erikseen ruokalistaan, vaihtoehtoja pystyi muokkaamaan sopiviksi. Tuntui helpottavalta, kun tarjoilijat usein kertoivat, että keittiössä joudutaan ennen gluteenitonta ruoanvalmistusta siivoamaan tarkasti pöytäpinnat ja siksi annoksen tekeminen kestää normaalia pidempään. Tosin joissakin ravintoloissa myös ihan suoraan sanottiin, ettei ole mitään minulle sopivaa eikä mikään ruokien räätälöinti onnistu. Arvostin rehellisyyttä ja vaihdoimme paikkaa. Ja kyllä, niitäkin huoltoaseman baareja löytyi, joissa myyjät kohauttelivat hartioitaan ja kyselivät ”what is gluten”. Niissä paikoissa ei ollut kerta kaikkiaan mitään sopivaa syötävää. Eräässä ravintolassa hypin ilosta kattoon, kun ruokalistasta löytyi G-kirjaimet, ja tsadaa – niitä oli suurimman osan ruokien perässä. Mutta huoh – onneksi luettiin huolellisesti: G-kirjain oli laitettu merkitsemään ruokia, mitkä sisälsivät gluteenia.

Hollannin ravintoloiden gluteenittomuus-valmiutta kohtaan tunsin enemmän huolta etukäteen. Aiemmilla Amsterdamin matkoilla olin saanut lounaaksi pelkkää vihreää salaattia, kun lounaat pohjautuvat pitkälti ruokaisien voileipien ympärille. Tämäkin huoli osoittautui nyt turhaksi. Jokaisessa ravintolassa, jossa kävimme, järjestyi gluteeniton leipä ja ravintoloiden henkilökunta kertoi tarkasta keittiöhygieniasta. Ja lisäksi ruoka oli huippuhyvää! Myös Hollannissa käymissämme ruokakaupoissa oli hyvät valikoimat.

  

      Hollannin rannikolla puhtaassa öljyssä paistetut ranskalaiset ja täytetty lounasleipä jossain matkan varrella

Usein palatessamme retkeilyautomatkalta huomaan ottaneeni mukaan vähän liikaa eväitä kotoa lähtiessä. Toki vuodet ovat opettaneet luottamaan siihen, että sopivaa ruokaa löytyy matkan päältä ja myös se on ilahduttanut, että gluteenittoman ruokavalion ja keliakian tietoisuus ovat lisääntyneet kansainvälisestikin.

 

Blogikirjoituksen on kirjoittanut Uudenmaan keliakiayhdistysken hallituksen jäsen Marjukka Friman-Reinikka