Gluteenitonta Tokiossa

Gluteenittoman ruokavalion ylläpitäminen jännittää monia ulkomaille lähtijöitä. Siksi haluaisinkin jakaa joitakin omia kokemuksiani gluteenittomuudesta ulkomailla. Toivon näistä oleva hyötyä ja iloa muille Japaniin mahdollisesti matkustaville.

Daruma-nukkeja Katsuo-ji temppelissä Osakassa.

Kuka olen ja mitä tein Japanissa?

Olen pitkäaikainen japanin kielen ja japanilaisen kulttuurin ystävä. Aloitin japanin opiskelun yläasteella ja olen jatkanut sitä yliopistoon asti. Olen viettänyt Japanissa yhteensä kaksi vuotta: ensin opiskelijavaihdossa ja myöhemmin harjoittelijana Suomen Japanin instituutissa Tokiossa.

Ja kyllä – olen myös keliaakikko! Diagnoosin sain lukioiässä, ja sen myötä ruokavalioni tiukkeni. Tämä lisäsi kuitenkin myös kiinnostustani hyvään ruokaan ja terveellisyyteen. Nautin kokkaamisesta ja hyvästä ruoasta, ja isäni mukaan olin lapsena aina ensimmäisenä ruokapöydässä – eikä tuo tapa ole vuosien varrella tainnut juurikaan muuttua. Lisäksi toimin varajäsenenä Uudenmaan keliakiayhdistyksen hallituksessa, missä on aivan mahtava porukka.

Suomessa on suuri määrä Japanista kiinnostuneita, ja tiedän, että moni keliaakikkokin (tai muuten gluteenitonta ruokavaliota noudattava) haaveilee matkasta Japaniin. Te, jotka olette jo matkustaneet sinne, voitte ehkä nyökytellä lukiessanne ja jakaa omia kokemuksianne. Ja te, jotka vasta suunnittelette matkaa – tässä muutama vinkki.

Vinkkini gluteenitonta Japanissa etsiville:

Ensimmäinen asia, joka keliaakikkoa usein huolettaa Aasiaan matkustaessa, on soijakastike. Sitä käytetään lähes kaikissa ruuissa ja se sisältää vehnää. Tilanne voi alkuun näyttää kurjalta, voiko Japanissa sitten syödä yhtään mitään?

Keliakialiiton mukaan soijakastikkeen fermentoimismenetelmä pilkkoo vehnän gluteenin niin, että sitä on lopputuotteessa alle 20 mg/kg – määrä, joka sopii myös keliaakikolle. Tämä tieto helpottaa huomattavasti keliaakikon elämää Japanissa.

“Soijakastikkeet valmistetaan yleensä fermentoimismenetelmällä eli käymisprosessilla, jossa vehnän gluteeni pilkkoutuu ja sitä on lopullisessa kastikkeessa alle 20 mg/kg. Lopputuote sopii siten myös keliaakikolle.”

Japanilaisen ruoan suhteen piilogluteenista ei tarvitse huolehtia yhtä paljon kuin monessa muussa maassa. Kunhan vältät nuudelit ja leivitetyt ruoat, pääset jo pitkälle, sillä suuri osa japanilaisesta ruokavaliosta pohjautuu riisiin. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä seuraavat:

· Miso-keitossa saattaa joskus olla gluteenia, vaikka se yleensä onkin turvallista keliaakikolle. Misossa eli paputahnassa, josta keitto tehdään, voi olla sakeutusaineena vehnää, vaikka se ei tavallisesti kuulu reseptiin.

· Supermarketeissa myytävä Furikake-riisimauste sisältää usein vehnää. Mutta myös gluteenittomia vaihtoehtoja on saatavilla, kunhan tarkistaa ainesosaluettelon.

· Perinteisen japanilainen curry ei ole gluteenitonta. “Liemikuutiot”, joista se valmistetaan sisältävät vehnää. Jos haluat syödä currya, valitse mieluummin thaimaalainen, intialainen, nepalilainen tai vietnamilainen versio.

Kabuki-chon uusi viihdekeskus Tokiossa

Vihdonkin Ramenia!

Japanissa ei voi olla syömättä ramenia. Löysin gluteenitonta ramenia läheisestä Afuri-ravintolasta, joka tarjoaa myös vegaanisen vaihtoehdon. Gluteenittomat nuudelit on valmistettu Konjak-kasvista, ja niitä kutsutaan usein myös Shirataki-nuudeleiksi. Näitä nuudeleita löytyy Suomestakin hyvin varustetuista aasialaiskaupoista.

Asuin Japanissa yli puolitoista vuotta, ennen kuin söin ensimmäisen kerran ramenia!. Tähän asti kokemukseni perustui vain kotona tehtyihin kokkausviritelmiin ja muiden annosten kuolaamiseen. Nyt voin kuitenkin todeta maistaneeni ns. aitoa tavaraa – ja se todella vie kielen mennessään.

Pitsaa Tokiossa

Vaikka aasialainen keittiö onkin vertaansa vailla, aloin jossain vaiheessa kaivata myös tuttuja herkkuja (eli pitsaa). Jossakin vaiheessa tajusin, että minähän asun Minaton alueella, Roppongin vieressä, missä sijaitsee paljon suurlähetystöjä ja ulkomaalaisia ravintoloita. Sieltä löysin Pizzakaya-nimisen ravintolan, jossa oli gluteenitonta pitsaa. Jäsenohjelmaan liittymällä sai kerran kuussa ilmaisen medium-kokoisen pitsan 1000 yenillä (noin 6,25 euroa silloin).

Niinpä vaapuin ravintolasta vähintään kerran kuussa tyytyväisenä pepperonipitsa kainalossani (en koskaan tilannut mitään muuta). Ainut varjopuoli asiassa oli se, että törmäsin useamman kerran pitsalaatikon kanssa Suomen Tokion suurlähetystön henkilökuntaan, joka oli tullut tutuksi töiden kautta. Eipä siinä auttanut muu kuin tervehtiä reippaasti ja jatkaa matkaa. Reitin

varrella oli myös useampi muu suurlähetystö, mm. Kiinan hyvin vartioitu sellainen. Mietin joskus, olivatko vartijat nähneet minut pitsoineni niin usein, että olivat jo todenneet, etten ole potentiaalinen uhka, vaan tavallinen herkkusuu. No, tuskin he oikeasti kiinnittivät asiaan mitään huomiota.


Onigireille eli riisipalloille löytyi ihan oma temppeli! 


Ravintolassa syöminen

Aikaisemmin matkailijoita on usein varoitettu siitä, että japanissa ei puhuta englantia, vaan täytyy varautua esittämään asiansa tarvittaessa japaniksi. Nykyään varsinkin Tokiossa puhutaan aika sujuvaa englantia, joten yleensä saa asiansa perille, vaikka ei osaisikaan japania. Ero muutaman vuoden takaisen vaihtovuoteni ja harjoitteluni aikana oli selkeä. Moni asiakaspalvelija on innokas käyttämään yksinkertaista englantia.

Kuitenkin edelleen on vaikeaa tulla ymmärretyksi, jos pyytää gluteenitonta annosta. Allergiat tai varsinkaan gluteeniton ruokavalio eivät ole samalla tavalla yleisessä tietoisuudessa kuin Suomessa on totuttu. Koska Japanissa asiakaspalvelija haluat antaa mahdollisimman hyvää ja huolellista palvelua, he saattavat vaikuttaa stressaantuneilta, jos heiltä kysyy annoksen gluteenittomuudesta, jos he eivät ole 100 % varmoja voivatko taata annoksen turvallisuuden.

Menussa olevia annoksia ei myöskään yleensä pysty muuttamaan, mikäli haluaisi korvata esim. gluteenia sisältävän asian toisella tai jättää sen kokonaan pois. Muutosten kysymistä saatetaan pitää vähän epäkohteliaana, jos kyseessä ei ole jokin vähän parempi ravintola. Tällöin saattaa olla, että asiakkaalta kysytään etukäteen, onko tällä mahdollisia ruokavalion rajoitteita. Itse menin usein helpoimman kautta ja sanoin olevani allerginen vehnälle ja ohralle (ruista harvoin muutenkaan on japanilaisessa ruoassa), mutta selvensin soijakastikkeen olevan kuitenkin ok.

Takapakkia

”Keskustelen vierailevan puhujan kanssa edeltäneestä luennosta, kunnes väkijoukon puheensorinan yli kuuluu kutsu pikkupurtavien ääreen. Puren huultani. Tiedän jo etukäteen, ettei tarjottavissa ole juuri mitään gluteenitonta.

Pakenenko jollain verukkeella tilanteesta, esim. Karkaamalla vessaan tai vetoamalla muihin velvollisuuksiin yhtenä tapahtuman järjestäjistä? Onko kutsuvieraan yksin jättäminen törkeää? Vai menenkö virran mukana ja nostelen lautaselleni jotain, jota tökin, ja toivon, ettei kukaan huomaa, etten oikeasti syö mitään? Pilaanko tunnelman kertomalla, etten voi ottaa osaa tarjoiluihin? Minun on tarkoitus verkostoitua ja varmistaa että kaikilla on mukavaa, mutta se on vaikeaa, jos muut surevat tyhjää lautastani”.

Yllättävää kyllä, vaikeinta gluteenittoman ruokavalion pitäminen oli työpaikalla. Kotona tai ulos mennessäni saatoin itse valita, mitä syön ja tutkia sisällysluettelot ja menut etukäteen. Töissä saimme yhteistyökumppaneilta usein lahjaksi mm. erilaisia keksejä tai edustimme tilaisuuksissa, joissa tarjoiluihin ei voinut vaikuttaa itse. Japanilaisessa kulttuurissa kohteliaisuus ja yhteisöllisyys ovat hyvin tärkeitä, eikä nirsoilua tai lahjoista kieltäytymistä katsota kovin hyvällä. Toisen vaivannäön ja hyvän tahdon torjuminen ei kuulu hyviin tapoihin ja itsensä uhraamista etenkin työkontekstissa saatetaan jopa ihannoida.

Tietenkään kukaan ei suoraan käske syömään sellaisia asioita, jotka eivät sovi itselle, ja ongelma koski lähinnä tilanteita, joissa ollaan tekemisissä sellaisen tahon kanssa, joka ei voi etukäteen tietää ruokavalioita. Mutta henkilökohtainen haluni miellyttää ja jättää kohtelias ja pätevä mielikuva kaikille asianomaisille, yhdistettynä kulttuurisiin paineisiin sai pariin otteeseen sortumaan ja syömään (tai näyttelemään, että syön) jotain, mitä tiedän, ettei minun pitäisi. Useimmiten onneksi riitti, että kiitti kohteliaasti ja työnsi keksin tai muun vastaavan taskuun odottamaan, kunnes sen saattoi antaa jollekin toiselle syötäväksi.

Mikä sitten olisi oikea tapa toimia, jos on menossa Japaniin työasioissa, jotta välttää kiusalliset tilanteet? En tiedä. Suosittelen ainakin ilmoittamaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ruokavaliostaan ja pitämään siitä ääntä ennen, kuin kellään on mahdollisuus tarjota mitään ja pitämään jämäkästi omia puoliaan. Varmasti suomalaisillakin työpaikoilla moni on kokenut vastaavia tilanteita. Ongelma saattaa ulkopuolelta vaikuttaa yksinkertaiselta, mutta ainakin minulle se aiheutti todellista päänvaivaa. Aina ei ole helppoa pitää kiinni omasta ruokavaliostaan, mutta toisaalta ei voi myöskään tehdä töitään kunnolla, jos ei pidä terveydestään huolta.


Paahdettu imo (lähellä bataattia) on suosittua katuruokaa kylmän sään aikaan. 

Lopuksi

Kaikkialla pärjää, kunhan on kärsivällisyyttä tehdä ensin vähän tutkimusta, osaa käyttää kääntäjäsovellusta ja uskaltaa kysyä! Aito aarre oli eräs paikallinen ystäväni, joka väsymättä etsi minulle erilaisia gluteenittomia tuotteita ja ravintoloita. Erityiskiitos Tomomille! 😊




Blogikirjoituksen on kirjoittanut Uudenmaan keliakiayhdistyksen hallituksen jäsen Riina Köykkä. 

Kommentit

  1. Kiitos tarinasta. Huomasin samoja pohdintoja ruuan suhteen, kuin kirjoittamassani KIPUnäytelmässä. Ikävää, kun joutuu pohtimaan siirteleekö ruokaa tai teeskenteleekö syövänsä ja valitettavan tuttua.

    Olen käynyt Japanissa vuosia sitten. Jos en väärin muista Japanissa on tattarista tehtyä nuudelia, mikä sopii keliaakikolle, hippasen haastava maa ruokien taki, mutta ei mahdoton .

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Oma kuva
Uudenmaan keliakiayhdistys
Toimintamme edistää keliaakikoiden, ihokeliaakikoiden ja muiden gluteenitonta ruokavaliota tarvitsevien hyvinvointia ja motivoi sairauden hyvään hoitoon tarjoamalla tietoa ja vertaistukea. Yhdistyksemme lisää keliakian tunnettuutta toiminta-alueella. Järjestämme Uudellamaalla gluteenittomia tapahtumia, mm. vierailuja, luentoja, kokkauskursseja, lastentapahtumia ja tuote-esittelyjä. Olemme mukana myös muiden järjestämissä terveyteen liittyvissä tapahtumissa. Tervetuloa mukaan yhdistyksemme toimintaan ja tekemään yhdessä! Lisätietoja: https://uusimaa.keliakiayhdistys.fi/