Olen varma, että moni muukin on nyt harrastanut lounastamista ulkona puutarhatuoleissa tai piknikkeilyä matolla lähiympäristössään. Päätin itsekin viedä evääni pihalle omenapuun kukkien alle panostaen japanilaisessa hengessä hieman tavallista enemmän ruoan ulkonäköön.
Kauniit eväät ovat osoitus kokin kärsivällisyydestä ja veikeä tapa saada nuorimmat ehkä nauttimaan mm. sellaisia vihanneksia, joita he eivät muuten söisi. Valitsin tämänkertaiseksi piknikevääkseni japanilaistyylisen riisiomeletin tai omuraisun, kuten paikalliset sitä kutsuvat. Yleensä riisiin sekoitetaan ketsuppia ja vihanneksia, ja päälle tulee paistettua kananmunaa. Omassa keittiössäni käytetään ketsuppia kuitenkin niin vähän, että korvasin sen tomaattipyreellä, joka toimii aivan yhtä hyvin, varsinkin jos ketsupin makeus ei miellytä. Lisäksi laitoin sekaan chilikastiketta, minkä vuoksi nalle oli lempeää ulkonäköään huomattavasti tulisempi.
Toukokuu on myöhäinen aika viettää hanamia – kirsikan kukkien nopeasti ohikiitävän herkän kauneuden arvostamiselle omistettua juhlaa, jonka aikana perheet ja työkaverit kokoontuvat kirsikkapuiden alle puistoihin nauttimaan hyvästä ruuasta ja juomasta ulkona vaaleanpunaisten terälehtien ympäröimänä. Suosituimmissa puistoissa istumapaikkoja on niin vaikea saada, että mikäli esimerkiksi työpaikan porukalla ollaan menossa piknikkeilemään, saattaa joku löytää itsensä jo suunniteltua päivää edellisenä iltana puistosta pressun kanssa varaamasta paikkoja.
Samanlaisia nopeuskilpailuja ovat jotkin kesällä tapahtuvat
ilotulitukset, jotka ovat omasta mielestäni yksi houkuttelevimmista syistä
muuttaa pysyvästi maahan. Kesäiltaisin järjestettävät näytökset saattavat
kestää yli tunnin ja niin itse ilotulitukset kuin niiden ympärille
rakennettavat festivaalikojutkin takaavat loistavaa viihdettä niin
paikallisille kuin matkaajillekin.
Muistan itsekin vetäneeni kavereiden kanssa pitkää tikkua siitä, ketkä menevät perjantaina viemään pressut paikalle. Päädyin sitten toisen ystäväni kanssa vaanimaan paikalle, ja prosessi meni suurin piirtein seuraavalla tavalla:
Ilotulitukset oli määrä ampua lauantaina joen toiselta puolelta, ja sen toiselle puolelle oli järjestetty tilaa katsomoksi. Paikkoja sai alkaa varaamaan perjantaina kello neljän jälkeen, ja yksi henkilö sai kiinnittää kaksi noin 1,5m X 1,5m kokoista alustaa maahan merkitsemään varattua aluetta. Olimme laskeneet kuinka monta ihmistä meitä olisi tulossa ja kuinka monta pressua tarvitsisimme ja siten, kuinka monen tulisi mennä viemään niitä paikoilleen.
Istuimme perjantaina kahdestaan kolmenkymmen asteen paahtavassa auringonpaisteessa, odottamassa että järjestyksenvalvojat tasan kello neljä sallisivat aloittaa paikkojen varaamisen. Muutama asetteli kiinnitystappeja vain minuutteja ennen tasaa, mutta järjestyksenvalvojat kävivät pyytämässä heitä ottamaan ne pois ja odottamaan. Kellon lyötyä neljä pistimme omat pressumme maahaan ja merkitsimme ne niin, että löytäisimme ne seuraavana päivänä väenpaljoudesta. Emmekä ilotulitusten alkaessa ollenkaan valittaneet vaivaamme.
Jutun kirjoittajasta: Hei, tervehdykset hallituksen nuorimmalta, eli Riinalta. Minua pyydettiin kirjoittamaan jotain Japaniin liittyvää, sillä olin siellä edellisvuonna vaihto-oppilaana. Tarjoan syvän osanottoni kaikille, joiden oma tai läheisen vaihtovuosi on ehkä nykyisen tilanteen vuoksi peruuntunut. Mikäli pandemia olisi iskenyt aiemmin, en itsekään voisi kirjoittaa näistä muistoista. Tilanteen normalisoitumista odotellessa toivon jaksamista jokaiselle lukijalle.
Kommentit
Lähetä kommentti